Tapahtumarikas vuosi takana. Siinäpä vasta melkoista aikaa mun eli koiran elämässä. Ja mä olen jo iäkäs koira olento (ainakin pian), ja eihän mun pitäis enää muuttaa paikasta toiseen. Silti tuo mun emäntä päätti pistää kamat laatikoihin, tilata muuttoauton ja muuttaa. Joo mut eihän se yks muutto riittänyt vaan muutamassa kuukaudessa muutettiin kaikkiaan kolme kertaa.
Tekstin lopussa on vähän vielä herkullista tietoa sulle. Ja se liittyy tuohon alla olevaan kuvaan. Mutta ensin hieman muutoista ja myös viimeaikoihin on vähän suruakin mahtunut sekaan. Ja lopuksi siis noita herkullista juttua.
Maalta kaupunkiin
Ensin sieltä rauhalliselta maaseudulta melkein Helsingin keskustaan. Sitten siitä muutaman kuukauden asumisen jälkeen vielä vähän lähemmäksi keskustaa. Kerrostalo-asuminen oli mulle aivan uusi kokenus mut ei ollenkaan huono sellainen. Kaupungissa mä pääsin ajelee sellasella ihmeellisellä vekottimella ja minuahan se hieman huvitti. Tuo emäntä kertoi, että se oli raitiovaunu. Koko ajelumatkan pidin älytöntä mölinää ja aiheutin naurahduksia ja hymyä kaksjalkaisten kasvoilla. Siitä taisin julkaista siellä mun Facebookissa jotain tarinaa, ootko jo nähny?
https://www.facebook.com/groups/499127811500218/
Melkein minusta tuli stadilainen
Se oli oikeestaan aika kiva paikka asua. Kamalasti oli kaikkee mielenkiintoista kuunneltavaa ja haisteltavaa. Näimpä kerran ihan karhun mikä oli tosin pakettiautossa. Sain vähän käydä haistelemassa sitä tyyppiä ja luulen, että se karhu kuitenki pelkäs enemmän mua kun mä sitä. Sanoi tuo emäntä, että sen karhun karvan sisällä olis ollu vaan tavallinen kaksjalkainen, mutta mene ja tiedä sitä sitten.
Mukavaa kaupungissa oli se, että tuli paljon kaksjalkaisia sekä tällasia karvakavereita vastaan. Tosin siellä oli sellasia pienempiä tyyppejä mitkä aika paljon koitti ärsyttää mua haukkumalla. Mutta enhän mä niistä just välittäny yhtään, kävelin vaan ohi kun en ois huomannutkaan.
Sitten siellä oli paljon myös sellaisia kavereita kenen kanssa olis ollu kiva vähän leikkiä, mut jostain syystä aika moni kaksjalkainen vaihto kadun toiselle puolelle kun me tultiin vastaan, vieden tietysti sen potentiaalisen leikkikaverin mennessään . En kyl vaan tajuu miks.
Kerran mä muistan kun oltiin iltasella kävelylä ton mun emännän kanssa ja vastaan tuli sellanen kaksjalkanen mikä käveli jotenki oudosti silleen mutkitellen. Mun piti ensin ohittaa se vastaantulija ja sitten pysähdyin ja varmistin, että tuo emäntäkin tuli kiltisti perässä eikä törmänny siihen mutkittelevaan kulkijaan. Noi oli vähän sellasii omituisii juttui, mut eiköhän ne kuulu sinne kun siellä on niin paljon noita kaksjalkasia muutenki.
Eihän nää muutot oikeesti sit niin kamalia oo ollut. Ihan hyvin olen sopeutunu. Varsinkin sit vielä tää viimeisin muutto kun nyt pääsin takas vähän enemmän maaseudulle. Täällä pääsen aina välillä vähän mettäänki. Tosin täällä ei sit niitä kavereita tuu kamalasti vastaan, mut eipä se haittaa. Ja kyllä tuo emäntä lupas, että nyt ei ihan heti sit muutetakaan mihinkään.
Suurta suruakin on ollut
Onhan mun elämään suruakin tullut, sellasta mikä ei oo muuttoihin liittyvää. Vaan se, että mun pikku broidi kuoli. Just se kenen kanssa oli tosi kiva leikkiä ja äristä silleen leikillä. Sen luokse oli aina kiva mennä kylään. Ja oli kiva kun se tuli mun luokse. Vaan eipä tule enää näitä kyläilyjä.
Hän oli vähän sellainen luonteeltaan, että kävi salaa varkaissa jos vaan oli tylsää. Ja kerran se meni ja pölli kaksjalkaisten Xylitol pastilli-askin ja tottakai söi ne kaikki mitä siitä oli jäljellä. Kuulin vaan niitä kauhu juttuja kun broidia kiidätettiin sairaalaan. Ensin vaikutti, että selviää kun pääsi kotiin ja oli melkein tolkuissa, mutta sitten tuli seuraavana aamuna takapakkia ja taas sitä vietiin ja lujaa. Ja sinne reissulle hän sitten jäi. Ihan hirvee ikävä jäi meille, mulle ja emännälle.
Kyllä näitä juttuja mitä kaksjalkaiset välillä puhuu, että ei saa syödä sitä tai tätä ni kannattaa uskoa. Nyt tiedän ihan oikeesti, että Xylitoli voi tappaa. En kyllä toivoisi kenellekkään sellasta kohtaloa.
https://www.sympaatti.fi/artikkelit/ksylitolimyrkytys tuolta linkistä voit käydä lukemassa lisää aiheesta jos kiinnostaa.
Mun mutsihan kuoli pian sen jälkeen kun pikkusysteri synty. Siitä on vähän enemmän jo aikaa mutta surettaa se silti.
Siirrytään sitten vähän mukavampaan aiheeseen.
Emäntä löysi mulle ihanan viljattoman ruokavaihtoehdon
Nyt pois ikävistä asioista ja kerrompa sulle jotain todella herkullista. Tuo mun emäntä löysi jostain tollasen koiranruokakaupan tai siis sellasen tilaus paikan mistä saa ruokasäkin ihan säännöllisesti kotiovelle asti. Nyt sen ei tartte enää kaupasta raahata niitä painavia ruokasäkkejä. Eikä muistaa millon sitä ruokaa pitäis ostaa.
Ja voi jummi jammi, että ne on sitten herkullisia ruokia. Saa sieltä kaikkia herkkupalojaki ja ne on kans tooooodella hyviä. On emäntä jo toisillekkin emännille tota ruokaa kehunu ja samanlaisia mielipiteitä on muutkin karvakamut kertonut, että on aivan mielettömän hyviä ruokia.
Ja jos sua kiinnostaa noi ruoat ja herkut ni KLIKKAA TÄSTÄ ni voit itse tutustua ja vaikka tilata itelles sellasen näytepaketin ni voit sit maistella ja päätellä ite, että onko hyvää.
Ja joo jos klikkaat linkkiä ni ei tapahdu mitään muuta kun se, että pääset tutustumaan tohon juttun. Ja sitten kun päädyt sieltä sen maistiaispaketin tilaamaan ja sitten vielä päätät jatkaa tilauksia ni SÄ SAAT HERKKUJA ja toi mun emäntä ja sun emäntä saa siitä pienen kiitoksen. Eli molemmat saa 10,- euroo alennusta seuraavasta tiluksesta. Ihan reiluu kyllä.
Eli KLIKKAA TÄSTÄ ni saadaan molemmat tuo kymppi.
Kaikkein parasta tossa on se, että ne sit lähettää mulle säännöllisin välein ruokaa kotiin ja sitä tilausta voi helposti muuttaa ja säätää ihan miten haluaa jos mieli muuttuu . Ja saa sieltä sit kaikkii alennuksii ja herkkuja tietyin välein. Suosittelen todella maistamaan noita ruokia. Mut Ötökkä herkut ei ollu ihan niitä parhaimpia ainakaan mun mielestä.
Tuolta Facebookista voit käydä kattoo sitä mun omaa FB profiilia ja sitä miten tuo ruoka mulle oikeesti maistuu.
https://www.facebook.com/100000109355892/videos/588201322844193/
Ja sehän on siis sellanen systeemi, että jos sä tykkäät niistä ruoista, tilaat niitä ja kehut niitä jollekkin SUN KAVERILLE joka sit päättää kans tilata ni te molemmat saatte taas alennusta seuraavasta tilauksesta.
Ja haluun vielä sen kertoa että mä kävin ravitsemusneuvojalla, vai mikä lie sellainen, eli ihmisellä joka totesi, että mä oon vähän läski. No ei vaan muutama kilo ehkä liikaa. Ja tälleen nelijalkaisella kun on se muutama liikakilo ni se kuulemma lyhentää sitä elinaikaa. Joten nyt sitten vähän vähennän tuota syömistä. Ja katsoi se ravintoneuvoja tuota mun syömää AlvarPet ruokaa ja totesi, että se on ravintoarvoiltaan oikein hyvää.
Joten eiku sit vaan tilaus hommiin. No oikeesti nautitaan vaan elämästä ja pidetään nuo meijen kaksjalkaiset tyytyväisinä. TÄSTÄ voit käydä lukemassa miten se sinun oma kaksjalkainen pysyis terveenä.
